Päivi Räsäsen blogi Kansanedustaja, Lääkäri

LASTENSUOJELUUN TARVITAAN LISÄÄ TEKIJÖITÄ

 

Lastensuojelun riittämättömyydestä on varoitettu pitkään. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2014 julkaisemassa Lastensuojelun laatusuosituksessa todetaan, että työntekijäresurssit suhteessa asiakasmääriin ovat riittämättömät. Yhdellä sosiaalityöntekijällä saattaa olla asiakkaana 40-50, joissakin kunnissa jopa 80 lasta. THL on suosittanut enintään 30 asiakasta sosiaalityöntekijää kohden. Ruotsissa yhdellä sosiaalityöntekijällä saa olla enintään 35 asiakasta.

Lastensuojelun tilanteen parantamiseksi tarvitaan riittäviä voimavaroja, työntekijätarpeen huomioimista koulutuksen suunnittelussa sekä säädöksiä asiakasmäärien enimmäistasoista. Lastensuojelun riittävässä mitoituksessa on kyse kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lasten ja lapsiperheiden oikeudesta suojaan ja tukeen.

Haavoittavassa tilanteessa elävien lasten tarpeisiin ei pystytä enää reagoimaan riittävän ajoissa. Myös sosiaalityöntekijöiden suuri vaihtuvuus on ongelma, eikä palkkataso vastaa työn vaativuutta. Ylikuormitettu työ ei houkuttele päteviä työntekijöitä, mikä pahentaa tilannetta entisestään.

Lastensuojeluilmoitusten määrä on viime vuosina ollut kasvussa. Samalla myös huostaanottojen määrä on 2000-luvulla lähes kaksinkertaistunut. Vuoden 2015 aikana oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna 17 664 lasta ja nuorta – useampi kuin yksi sadasta. Tapausten taustalta löytyy huoltajien päihteiden käyttöä, mielenterveysongelmia ja perheväkivaltaa, vanhempien uupumusta sekä heikkoa taloudellista tilannetta.

Viime hallituskaudella parannettiin viranomaisten välistä tiedonkulkua ja purettiin siihen liittyviä lainsäädännön esteitä sisäministeriön johtaman perhesurmien välttämistä tavoittelevan hankkeen myötä. Vastaavasti sosiaalihuoltolain kokonaisuudistuksen kautta saatiin parannusta ennaltaehkäiseviin perhepalveluihin. Tehdyistä muutoksista huolimatta kehitettävää löytyy.

Kestävin tapa keventää lastensuojelun paineita on puuttua niihin syihin, jotka tuottavat lapsille pahoinvointia. Jos palvelujen tarve vähenee, myös kustannukset saadaan hallintaan ja työvoima riittää tuottamaan laadukasta lastensuojelua.

Siksi tulisi panostaa ennaltaehkäiseviin, perheitä varhaisessa vaiheessa tukeviin palveluihin, lapsiperheköyhyyden vähentämiseen ja työttömyyden torjuntaan. Hyvä perhepolitiikka on kustannuksia säästävä investointi tulevaisuuteen!

Joka neljännen huostaan otetun lapsen tilanteen taustalla on vanhempien ongelmallinen alkoholinkäyttö. Suomessa on noin 70 000 lasta, joiden vanhemmista ainakin toisella on päihteistä johtuvia ongelmia.

Hallituksen esittämä ja eduskunnan enemmistön pikkujoulutunnelmissa tukema päätös alkoholin saatavuuden lisäämisestä on tältä kannalta surullinen. THL:n asiantuntijoiden arvion mukaan päätös lisää alkoholin kulutusta kuudella prosentilla ja samassa suhteessa alkoholin aiheuttamia haittoja. Tämä voisi merkitä sitä, että yli 4000 lasta altistuisi lisää vanhempien päihdesairaudelle ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä nousisi lähes 300:lla. Hallituksen tulee kantaa vastuu vahingollisen päätöksensä seurauksista ja huolehtia riittävät voimavarat päihde- ja lastensuojelupalveluihin! Lapsivaikutusten arviointi tulee jatkossa sisällyttää kaikkeen päätöksentekoon.

Kirjoittaja on kansanedustaja, lääkäri Päivi Räsänen.

Kirjoitus julkaistu Itä-Hämeen lehdessä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Jos on liikaa asiakkaita sosiaalityöntekijää kohden, voidaan joko lisätä sosiaalityöntekijöitä tai – vähentää asiakkaita!

    «Kelvottomien vanhempien ja kelvottomien sosiaalityöntekijöiden määrä on räjähdysmäisessä kasvussa riippuen siitä, kenen kannalta todellisuutta tulkitaan.» – Marketta Mattila, Yle Radio 1 2014, ks. Yle Areena kohta 36:50 – suosittelen!

Lastensuojelun asiakasmäärät perustuvat siihen, että opettajia, terveydenhoitajia ja muita kannustetaan ja peräti velvoitetaan tekemään lastensuojeluilmoitus mistä tahansa vähänkin huomiota herättävästä eli ammattikielellä "huolesta". Eli vaikkapa jos opettajan oma ammattitaito tai kärsivällisyys ei riitä hieman itsepäisen lapsen kanssa, syytetään kodin ongelmia ja vanhempien osaamattomuutta. Se sitten nopeasti eskaloidaan "tukitoimiksi" kutsutuiksi pakkotoimiksi ja usein heppoisin perustein huostaanotoiksi. Kun suurimalla osalla "autetuista" on pieniä tai olemattomia ongelmia, todelliset avun tarvitsijat hukkuvat massaan.

Puhutaan lastensuojelun karmeasta tilanteesta, juoppojen ja hullujen vanhempien ongelmaperheistä, juostaan ravintoloissa ja maataan tiedottomina lattioilla huumepiikitettynä, kun lapset leikkivät hippaa puukkojen kanssa. Että lastensuojelu tekee tosi tärkeää työtä ja pelastaa lasten henkiä.

Todellisuus sitten taas on sitä, että ahdistellaan perheitä lapsiperheiden tavallisista jaksamisen vaikeuksista, pienten kouluongelmien vuoksi, lapsille annetaan liikaa sipsejä tai jopa sukupuolten tasa-arvon epäkohdista. Kyllä, oikeasti, että kotitöiden jakautuminen muuten kuin aivan tasan on peruste viikoittaisille valvontakäynneille kunnes tilanne on korjautunut.

Sosiaalityöntekijöillä on kohtuuttoman paljon valtaa, joka lähtee heidän oikeastaan ainoasta työvälineestään, huostaanotto-uhasta. Työvälinettä käytetään vallan välineenä huolettomasti, mutta ahkerasti, kuten pakottaen vanhempia eroamaan huostaanoton uhalla.

    «Lastensuojelun selvitysryhmä toteaa, että vanhemmat, lapset ja nuoret ovat lastensuojelussa usein heikkoja asiakkaita. Kunnalle ja lastensuojelun ammattihenkilöille on annettu poikkeuksellisen paljon valtaa suhteessa asiakkaisiin.» Toimiva lastensuojelu – Sosiaali- ja terveysministeriön raportti 2013.

Pimeämpänä puolena on, että sosiaalityöntekijät myös hallitsevat totuutta ja kirjoittavat kaikki ne lausunnot, joiden pohjalta oikeusistuimet tekevät tuomionsa. Epäkohtien pienempi tai suurempi vääristely kirjallisissa lausunnoissa mahdollistaa niiden käytön huostaanottopäätöstä haettaessa. Tavaroista pöydällä saatetaan kirjata arvio sotkuisesta kodista, mikä myöhemmissä lausunnoissa elää ja muuntuu tavaravuoriksi. Totuuden hallitseminen on keskeinen työkalu, koska se antaa valtaa perheiden ohjaamiseen pelolla.

Että sellaista se oikeasti on, löyhin perustein tehdyistä huostaanotoista puhumattakaan. Suomessa nähtävästi tehdään kansainvälisesti poikkeuksellisen paljon huostaanottoja. Järjestelmä, jossa valtio maksaa kunnille huostaanotoista ja siten vapauttaa avohuollon velvoitteista, ruokkii huostaanottobisnestä.

Perusongelma taitaa olla siinä, että kun virkamiehet voivat vapaasti ottaa juuri niin paljon tekemistä kuin haluavat, varmistaen oman työnsä jatkuvuuden, kuitenkin delegoiden varsinaisen työn muille, työn määrä väistämättä maksimoituu. Tuo pullataikinan kohoamiselle ei näy oikein muuta loppua kuin ehkä, että lapset ovat lastensuojelun vakioasiakkaita ja kaikki perheet toistensa sijaisperheitä.

Lastensuojelun kokonaiskustannukset ovat jo nyt yli 1,1 miljardia euroa (THL 2012). Nykyään jo oletettavasti enemmän. Lastensuojelu ei tarvitse lisää rahaa vaan täyremontin.

    «1980-luvulla tuettiin perheitä universaalipalveluilla. Työssä painottui ennaltaehkäisevä näkökulma. Kodinhoitajia oli lähes 4 000 ja kotiavustajia runsas 5 000. Nyt on enää lastensuojelun perhetyö, joka ei ole konkreettista kotiapua.» (Perhetyö on käytännössä yksinomaan perheiden valvontaa.)

Näistä epäkohdista on kirjoitettu viime vuosina paljon, mutta ilmeisesti kestää vielä ennen kuin ongelmat aletaan tiedostaa. Ainoat viralliset äänet ovat juuri ne, jotka rahaa itselleen pyytävät. Nyt siis jo haluavat 4000 €/kk palkan. Syytämällä lisää rahaa pohjattomaan järjestelmään vain paisutetaan ongelmia.

Poimitaan nyt muutamia lähteitä:

PS. Unohtuiko Caps Lock päälle?

Toimituksen poiminnat