*

Päivi Räsäsen blogi Sisäministeri, Kansanedustaja, Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, Lääkäri

Vapaaehtoistyötä tarvitaan

 

Olen jälkikäteen hämmästellyt sitä harrastusten rikkautta, jota 60-luvun lapsuuteni kyläyhteisössä oli tarjolla. Talvella järjestettiin lapsille hiihtokilpailuja ja luistelukoulua ja kesällä yleisurheilukilpailuja, jalkapalloa sekä uimakouluja. Sunnuntaisin lapset kokoontuivat pyhäkouluun ja viikolla oli poika- ja tyttökerhoja. Lisäksi osallistuin tanhukerhoon, marttatyttöihin ja myös runonlausuntaa esitin useissa eri tilaisuuksissa. Nuorisoseuran ylläpitämä näytelmäharrastus veti joukkoihinsa niin lapsia kuin aikuisia.

Harrastustoimintaa eivät järjestäneet kunnan tai valtion virkamiehet, vaan kylällä asuvat äidit ja isät. Tämän ajan lähiöissä unelmoitu ja peräänkuulutettu yhteisöllisyys, vapaaehtoistoiminta lasten ja nuorten parissa oli arkipäivän ylellisyyttä ja itsestäänselvyyttä lapsuuteni kyläyhteisössä. Samalla toteutui se, että kylän väki - niin aikuiset kuin lapset tunsivat toisensa.

Tänä vuonna vietetään valtakunnallista vapaaehtoistyön vuotta. Kansainvälistyvässä maailmassa, globaalien verkostojen ja talouden aikakaudella paikallisuuden ja yhteisöllisyyden vastapaino on noussut uuteen arvoonsa. Niin lapselle kuin aikuiselle on tärkeää kuulua läheisten ja turvallisten ihmisten yhteisöön ja rikastuttaa yhteiselämää kansalaistoiminnan keinoin.

Vapaaehtoiset antavat merkittävän panoksen viranomaistoiminnan tueksi esimerkiksi pelastusalalla. Vapaaehtoisuuteen perustuva sopimuspalokuntatoiminta on välttämätön tehokkaan pelastustoiminnan järjestämiseksi. Sopimuspalokuntalaiset ovat mukana noin 70 %:issa vuotuisista pelastustoimen hälytystehtävistä.

Hyvässäkään taloudellisessa tilanteessa viranomaiset eivät voi vastata hyvinvoinnista ilman kansalaistoiminnan tukea. Hyvinvointi syntyy pohjimmiltaan ihmisten luontaisissa sosiaalisissa verkostoissa, ennen muuta perheessä ja kansalaisyhteiskunnassa julkisen sektorin ja viranomaistoiminnan tukemana.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 15.12 2011.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

K Veikko

Erinomainen kirjoitus.

Perimmältään on kyse siitä, että valtio tunkeutuu vapaaehtoistoimintaa, ottaa sen haltuunsa, pois ihmisiltä. Tämä taas johtuu poliittisten pisteiden keräämisestä.

Jos jokin järjestö oikeasti tekee hyvää, saa siitä poliittisia irtopisteitä vaaleihin kun lupaa valtion rahaa tähän "hyvään toimintaan", – joka pyörisi ilman tukeakin.

    Tällä tavalla nämä poliittiset hyväntekijät liittävät mielikuvan omasta persoonastaan hyvän tekemiseen. Mutta tuo hyvä on rahalla ostettua mainetta.

Tuen seurauksena näistä aktiivisista järjestöihmisistä tulee valtion syöttiläitä, joille auttamisen sijaan on tullut tärkeämmäksi oma palkka ja hallinnollinen toiminta, joka on lähes pelkästään avustusanomusten kirjoittamista.

Käyttäjän MariaRajakari kuva
Maria Rajakari

Ei tällaista yhteisöllisyyttä enää juuri ole, maailma on muuttunut paljon. Monet vaikeissa oloissa kasvaneet ovat lapsuudessa ihan tyhjän päällä ja ovat sitä aikuisenakin, täysin yksin maailmassa. Ennen koko kylä kasvatti lapsen, kuten Päivi toteaa, nyt yhteiskunta, poliisi viimeisenä laittaa rajat. En tiedä, millä sitä lähimmäisenrakkautta enää ihmisille saadaan, muuta kuin yrittämällä valtion keinoin auttaa niitä, jotka ovat heikoilla, jotteivät tippuisi kokonaan yhteiskunnan rattaista. Surullistahan se on.

Timo Ilmari Korpela

Vapaaehtoistoiminnalla on suuri merkitys ihmisten hyvinvoinnille.Eläkkeellä olevat tekevät paljon vapaaehtoistyötä sotaveteraanien , seurakuntien ja urheilun parissa.Työssä käyville se on ongelmallisempaa.Miten jakaa työn asettaman rastuksen, lepoon ja muuhun vapaa-aikaan.On hyvä , että julkisesti tuetaan kaikkea mahdollista harrastustoimintaa kuten kuntien nuorisiotyötä.Segeregaation ollessa yhä voimakkaampaa, on siiinä haastetta vapaaehtoistoiminnalle.Pudokkaita on aina ollut ja tulee aina olemaan , mutta tässä lienee kysymys, miten sadaa tuo kehitys pysähtymään.Julkinen keskustelu kuten tämäkin, on jonkinlainen alku asialle.Eikä tämä mikään uusi asia ole , mutta arvostan sisäministerin nostamaa aihetta keskusteluun, koska se johtaa ongelman juurille.

kati sinenmaa

En usko poliitikkoja ennen kuin he pystyvät politikoimaan vapaaehtoisesti. Mikään mahti estä sitä, että poliitikot politikoisivat ilmaiseksi, koska muutoinhan poliitikot eivät oikeasti voi arvostaa vapaaehtoistyötä, jos joku palkkatyö on heille arvokkaampaa kuin se ilmaistyö, jota he väittävät arvostavansa. Ainakin poliitikoiden pitäisi helposti pystyä politikoimaan perustoimeentulorahalla, koska vaativathan poliitikot ehdoitta, että ihmisten pitää voida elää onnellisena toimeentulorahalla.

Jorma Laine

Nyt siis poliitikko itkee vapaaehtoistyön perään. Ja ei-niin-kauaa-ole-siitä kun Poliitikot tyrmäsivät vapaaehtoistyön yksityisiltä-yksityiselle periaatteen.

Onko siis niin, että Vapaaehtoistyötä saisi tehdä vain yleishyödyllisesti ja ennalta määritellyille tahoille?

Aha. Joku siis ei tiedä mistä puhun. Hyvä on.

Puhun talkoista. Nykyään kun ei saa tehdä talkoita kuin hyvin pieneissä asioissa. Jos kyläyhteisöstä löytyy putki,-Säkö,-rakennus,-ilmastointi yms alan ammattilaisia, he eivät saa rakentaa kylään mummolle mökkiä talkoilla. Ei vaikka Mummo maksaisi tarvikkeet. Sen nimittäin estää verottaja, joka katsoo, että laajamittainen talkootyö on verotettavaa tuloa ja jonkun on maksettava.

Onneksi Olkoon mm. Päivi Räsänen, kun olette moisenkin lakikukkasen saaneet aikaiseksi.

Käyttäjän SuoraD kuva
Miikka Satama

Päiviltä erittäin keskeisiä huomioita. Kovasti myös vapaapalokuntaa harrastaneena arvosta sen nostoa kirjoituksessa.

Ikävä kyllä politiikka on ollut aktiivisuuden vastaista. Se sotki liiaksi virkamiehet ja palkolliset yhteisölliseen vapaaehtoisuustyöhön. Tämä muutti sen osaltaaan palkkatyöksi. Nyt mm. vapaa-ajantoimessa toimii palkollisia ja vapaaehtoisia. Vähemmästäkin siinä alkaa miettiä että samoja hommia pyöritellään ja tuo saa palkkaa ja mä en, että jotai vikaa nyt on.

Tällä hetkellä ikävä kyllä keskivertojengi on avautuvaa ja asioiden eteen mitään tekemätöntä. Minäkin myönnän... :)